Yllä: Bunkerji
jatkuu...torstai 30.4.
Pari-kolme ensimmäistä kilometriä Bunkerjin put-in / takeout – pisteeseen asti olivat helppoa I-II luokan koskea. Bunkerjissa joen luonne muuttui. Seurasi ehkä puolentoista kilometrin tekninen osuus, jonka vaikein koski oli heti ensimmäinen. Siinäkin linja tosin oli suora ja helppo. Bunkerjista alkava osuus on ehkä Socan teknisin ja joki on täällä paljon pienempi kuin esimerkiksi alhaalla Otonassa. Vettä oli edelleen runsaasti, Bokan mittauspisteessa noin 1,7 (keskivetenä pidetään yhtä metriä).
Yllä: Bunkerjin alapuolella oli hauska alamäkikoski.
Pätkän kruksi Smukclikan kanjoni on vuorossa noin 300-400 metriä Krsoveckin sillan jälkeen. Ennen kanjonia joessa ei ole oikein akanvirtoja, mikä voi tuottaa ylimääräistä ohjelmaa. Rantautuminen kannattaa joka tapauksessa suorittaa vasemmalla, jossa on hyvä polku skouttaamista ja mahdollista kantamista varten.
Meillekin rantautuminen tuotti vähän vaikeuksia. Kanjoni alkoi jo näkyä, kun revimme aukkopeittoja pois ja hypimme kajakeista rannalle. Operaatiossa Juicen kajakki hörppäsi toivottua enemmän vettä ja karkasi melojansa ulottuvilta. Näillä virtaamilla kajakkia oli mahdotonta saada kiinni, ja saatoimmekin vain seurata sen ajautumista kanjoniin.
Juicen punainen Habitat löytyi pyörimästä kanjonin alaosasta akanvirrasta. Tarkastelun jälkeen totesimme, että paras keino noukkia kajakki takaisin melontakäyttöön olisi hakea se melomalla. Tuomaksen kanssa lähdimme siis kajakinhakuun.
Smucklikan kanjoni tällä vedenkorkeudella (1,7) oli ehkä pätkän ainoa kohta, jonka luokitus oli selkeästi IV. Heti rotkon alussa oli joen poikki kaatunut puu, joka lepäsi noin metrin korkeudella vedenpinnasta kallioiden varassa. Tämän jälkeen vesi ahtautui kanjoniin, jossa oli oikeastaan yksi selvä vaikeampi kohta. Tässä paikassa vesi virtasi s-mutkassa vasemmalle, oikealle ja taas vasemmalle. Tällaisella isommalla vedenkorkeudella vesi oli aika paineista ja turbulenttia, ja aallot kaatuvia. Tuomas teki ensimmäisen eskimon jo puun kohdalla, kun Sniperin perä imeytyi veden alle. Toinen eskimoharjoitus alkoi vähän ennen pahinta möyhyä ja pientä kaatuvaa aaltoa, jonka jälkeen kanjonissa oli melko iso tasku ja paljon pyörivää vettä. Itse kaaduin aallossa juuri ennen tätä pockettia. Eskimo möyhyävässä taskussa oli vähän vaikea, mutta muuten kanjonin lasku oli ehkä helpompi miltä se pelokkaan laskijan mielessä tuntui ennen laskua.
Saimme Juicen kajakin pois akanvirrasta kallioiden välistä, jonka jälkeen Juice ja Tuomas laskivat kanjonin vielä uudestaan.
Alla: Smucklika riippusillalta kuvattuna
Loppupäivinä meloimme joitakin pätkiä vielä uudelleen ja Juice ja Tuomas meloivat myös luonnollisen slalomradan, joka olikin selvästi Classic Sectionia vaikeampi mutta kuulemma oikein mukava. Kävimme katselemassa myös paikallisia nähtävyyksiä, kuten Planican lentomäkeä ja ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitusrakenteita. Alueella taisteltiin tuolloin urakalla, niin sanottu Isonzon rintama halkaisi laakson pitkään.
Kaikkinensa Soca on varmasti yksi hienoimmista melontakohteista kehittyvälle melojalle. Greidit pyörivät siiviläkanjonia lukuunottamatta II:n ja IV:n välillä eli mitään erityisen hankalaa joelta ei löydy. Maisemat ovat mahtavat ja vesi käsittämättömän hienon väristä. Koko joki on myös melontaystävällinen, put-init / take outit ovat huollettuja ja ne on merkitty kyltein. Melontakauppoja on monta ja yleinen hintataso kohtuullinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti