keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Ruotsin creekeillä

Labyrintti Trollforsenilla
Heinäkuun puolivälissä ehdin käydä lyhyehköllä laskureissulla pohjoisen Keski-Ruotsin creekeillä. Ajoimme Pallarin Olan, Pyhäjärven Samin ja Pietilän Jannen kanssa aluksi Marsånille, joka virtailee noin 60 km päässä Vilhelmiinasta pohjoiseen. Sekä Marsån että tunnetumpi ja isompi Kulstjöan löytyvät helposti, kun suunnistaa ensin tavalla tai toisella Stalonin kylään, jonka molemmin puolin joet sijaitsevat. Meloimme ensin siis Marsånin ja sitten Kultsjöanin, jossa seuraan liittyivät Norjan reissulta palailevat Krisse ja Tuomas sekä freestylepojat Teemu, Juuso, Allu ja Vili.

Tie Marsånille löytyy, kun kääntyy Stalonin pohjoispuolelta itään päin tienhaarasta, jossa lukee "Fatsjöluspen". Put-in sijaitsee noin 10 kilometrin päässä paikassa, jossa tie ylittää joen. Juuri ennen siltaa on myös hyvä leiripaikka, jossa on laavu (mutta ei puita). Marsån on helppo creek-tyylinen joki, josta kesän laskureissu on leppoisaa aloittaa. Hyvä laskupätkä on noin 7-8 kilometrin mittainen ja tie kulkee koko ajan hyvin lähellä jokea. Melonta kannattanee lopettaa useasta pienestä portaasta koostuvan kosken alle - sen jälkeiset kosket ovat matalaa kolistelua. Muutenkin joelle kannattaa mennä alkukesästä, kun vettä vielä riittää. Vähällä vedellä erityisesti puolivälin matalat somerikot on helpompaa ajaa polkupyörällä kuin meloa. Koko laskuosuuden ensimmäinen koski on kivisen näköinen myös isommalla vedellä, mutta tämän jälkeen joen luonne muuttuu mukavampaan suuntaan.

Janne Marsånilla
Marsånilla riittää pieniä könkäitä ja luiskia
Sami ja joen suurin luiska
Iltasta
Kulstjöanin laskupätkä alkaa ehkä 10 kilometrin päässä Stalonista suoraan länteen. Put-inissä on leiripaikka, josta vesille on hyvä mennä. Myös Kultsjöanilla joki kulkee hyvin lähellä tietä ja melonnan voi lopettaa monessa eri kohdassa. Yksi mahdollinen kohta on mini-Kalagala -dropin yläpuolella. Tämä on hyvä vaihtoehto, jos ison putouksen lasku tai kanto eivät kiinnosta. Toinen mielekäs lopetuspaikka on isosta putouksesta alavirtaan ehkä kilometrin päässä oleva Dimforsen, jossa joen oikealla on iso laskettava luiska. Sen jälkeiset kosket ovat pääosin kivistä kolistelua. Koko laskupätkä on noin kahdeksan kilometrin mittainen.

Kultsjöanilla on vähän kaikenlaisia koskia: könkäitä, luiskia, teknistä kivien ja honttojen kiertelyä, paineisempaa vettä sekä kaksi vesiputousta, joista ensimmäinen on ehkä kolme ja suurempi noin kahdeksan metriä korkea. Isokin putous on sinänsä yksinkertainen laskettava, mutta sen alapuolisesta altaasta pois melomisessa pitää olla tarkkana ja mahdolliset reskutustoimet voivat olla haastavia. Koko Kultsjöanin melonta edellyttää skouttaamista ja joissain paikoissa reskustusjärjestelyjä. Erityisenä vaarana ovat terävät kivet: osa hontoista on matalia ja esimerkiksi ison putouksen jälkeisen kanjonin seinät ovat kuin teräväsärmäistä lasia. Tarkemmin olosuhteista voi kysellä tunnetuilta lappilaismelojilta ja vaikutelmia voi omaksua myös tältä videolta: http://vimeo.com/3108281.

Ensimmäinen isompi droppi kohta put-inin jälkeen
Ola tarkastelee pientä vesiputousta
Krisse pikkuputouksessa

Tuomaksen ja Samin tiet erkanevat
Kultsjöanilta ajelimme pohjoiseen tutulle Piteåjoen Trollforsenille, jossa kuluikin sitten useampi päivä hyvässä seurassa ja pääosin vesillä. Porukkaa riitti, sillä Trollille tuli vielä muutama autolastillinen melojia Rovaniemen Melojien vuotuiselle retkelle. Vettä Piteåjoella oli ajankohtaan nähden reilusti ja peliaalto Paltvalsen oli varsinkin alkupäivinä hyvässä kunnossa. Yläosassa Creeking Deltalla hontot olivat hieman tavallista isompia ja kosket mukavan vauhdikkaita. Myös loppuluiskan siksak-ränni oli laskettavissa. Täytyy jälleen todeta, että Trollia monipuolisempaa melontapaikkaa ei kyllä helposti löydy.

Samin uusi telttasauna toimi
Tuomas Creeking Deltan kakkoskoskessa
Loppuluiskassakin riitti hyvin vettä