 |
| Tuomas blunttaa Kelokurkkiolla |
Tauon jälkeen palailen taas blogin ääreen. Viime kaudella ehdin hädin tuskin meloa, eikä kirjoittamiselle jäänyt aikaa lainkaan. Tämä kesä näyttää jo paremmalta.
Kausi on alkanut hieman vaihtelevissa merkeissä; työkiireet häiritsivät alkukauden melontaa, mutta kuun loppua kohden melontatunteja (ja ajokilometrejä) on alkanut kertyä. Pohjoisessa on ollut runsaslumisen talven jäljiltä paljon vettä lähes joka paikassa, ja lähes kaikki pelipaikat ovat toimineet vuorollaan. Vain Tornionjoen Finnvågen ei ole ollut oikein iskussa, mutta senkin toimiseen on vielä pieniä mahdollisuuksia. Vesi on ollut Pellossa taas jyrkässä nousussa ja sekä Muonion että Torniojärven suunnalta on tulossa paljon vettä koko ajan, joten voi olla että aalto toimii loppuviikkoon mennessä. Tätä kirjoitettaessa toiminnassa on Lappisvågen pohjoisessa.
Oulun seudun melojilla oli tänä keväänä myös kissanpäivät, kun Iijoen Hawai'i toimi Yli-Iissä viikkokaupalla. Aaltoa melomassa oli väkeä taas ympäri Suomen. Osa porukasta majoittui jälleen aallon läheisyydessä vanhalla koululla, jonne kyläläiset ystävällisesti aukaisivat ovet.
 |
| Teemu Hawai'illa |
 |
| Olli räiskyttää vettä |
 |
| Majapaikassa |
|
 |
| Opimme yhdessä! |
|
Rovaniemen seudulla on tulva-aikaan paljonkin mukavaa melottavaa, mutta pelipaikkoja vain rajoitetusti. Tänä vuonna Oikaraisessa Raudanjoen sillan alle syntyvä aalto ei toiminut lainkaan, mutta sen sijaan Marraskosken Soul Wave oli parhaimmillaan pitkän aikaa. Soul Wave on leveä ja hidas aalto, jossa kuitenkin hitaampikin meloja saa vauhtia bluntteihin. Surffaajan vasemmalla on hyvä olkapää, josta pääsee kuohan päälle. Koskessa on samaan aikaan aivan surffaajan oikealla muita samantapaisia honttoaaltoja ja pienempi surffiaalto, jolle on hyvä akanvirta. Soul Wave tarvitsee toimiakseen noin 1000 m3 vettä, yläraja ei ole tiedossa. Aallolle ei ole akanvirtaa, mutta vastapainoksi siinä voi meloa vaikka 15 minuutin surffeja. Marraskoski on Ounasjoessa noin 40 km Rovaniemeltä pohjoiseen. Koskessa on myös 150-250 m3 virtaamalla pari hauskaa pienempää puljauspaikkaa.
 |
| Soul Wave on niskalla, aivan keskellä koskea. Sepp ottaa vauhtia. |
 |
| Tuomas surffaa |
Kolmas maininnan arvoinen tänä keväänä melottu aalto on Kelokurkkio, joka on toiminut pariinkin otteeseen veden noustessa ja laskiessa. Aalto näyttää toimivan, kun Muonion mittarissa on noin 650 m3 - 800 m3. Veden laskiessa alkaa toimia Saarikosken aalto ja vielä pienemmällä vedellä Äijäkosken honton kakkosaalto. Kelokurkkio on varmasti Suomen helpoin peliaalto, jossa bluntteja voi läväytellä huonommallakin ajoituksella. Surffaaminen on helppoa kuin potunsyönti. Majoittua voi teltassa tai mökeissä, joita on joen rannalla sekä Villi Pohjolalla että paikallisilla firmoilla. Varauksetta voi suositella ainakin Sonkamuotkassa olevan Lapin Lomamökit-firman Revontuli-mökkiä, joka sijaitsee noin kilometrin päässä koskesta alavirtaan. Hinta ei huimaa päätä (50 eur / vrk) ja mökki on kaikin puolin asiallinen. Nukkumaan mahtuu 8 henkilöä. Jos haluaa mökin vielä lähempää aaltoa, niin Villillä Pohjolalla on vuokramökki noin 50 metrin päässä Kelokurkkion rannalla.
 |
| Mikun backstab |
 |
| Wave Huntersin kuvaukset Kelokurkkiolla |
Kelokurkkion reissulla kävimme melomassa myös pohjoisessa Pättikkässä ja Lammaskoskella sekä Pallaksen Pyhäjoella ja lopuksi Kuerlinkoilla Äkäslompololossa. Näistä vaiherikkaista seikkailuista lisää myöhemmin.
