perjantai 9. heinäkuuta 2010

Signaldalselva

Maisemat ovat komeat

Signaldalselva virtaa nimensä mukaisesti Signaldalenin laaksossa parikymmentä kilometriä Skibotnista länteen. Joki muodostuu Stordalselvasta, Paraselvasta ja pienemmistä tunturipuroista, jotka laskevat vuorten vedet laaksoon ja edelleen Signaldalenia pitkin Jyykeänvuonoon, kuten suomalainen nimi kuuluu. 

Joki on pääosin hyvin helppo, kosket ovat enintään luokkaa I-II ja suvannotkin virtaavat mukavasti. Kokonaisuudessaan Signaldalselva soveltuisikin myös retkimelontaan vaikka siten, että vesille lähdettäisiin Paraselvan jyrkän koskipätkän lopusta, josta voi meloa vuonolle saakka. Matkaa tulee ehkä 20-30 km ja mahdollisesti kannettavia vaikeampia koskipätkiä on vain kaksi; Kavlefossen ja Sagfossen. 

Koskimelojaa kiinnostava osuus joessa on juuri noin 6 kilometrin mittainen pätkä Kavlefossenin ja Sagfossenin välillä. Hyvä put-in on Kavlefossenin yläpuolella, jossa auto kannattaa jättää pienelle levikkeelle. Levikkeeltä on matkaa joelle noin 150 metriä pusikon läpi. Kosken voi skoutata ennen put-iniin ajoa sillalta, joka menee Kavlefossenin yli noin 300-400 metriä put-inista alavirtaan.

Laskupätkän aloittaa siis Kavlefossen, joka on noin kilometrin mittainen III-IV -luokan koski, lähempänä kuitenkin kolmosta vähän vesitilanteesta riippuen. Meloimme koko pätkän kahteen kertaan, joiden välillä joen pinta leirin kohdalla alempana oli noussut noin 20 cm. Kavlefossenissa vesi oli vastaavasti noussut ehkä 40 cm, sillä kosken kohdalla joki kapenee ja suuret kivet pakkaavat vettä ahtaampiin väyliin. Koski on melko esteinen, mutta laskulinja aluksi vasemmalla ja sitten keskellä on selvä ja helpohko. Varsinkin veden noustua koski oli mukavan vauhdikas ja aallot suuria ja hyökyileviä. Eskimoitakin vääntelin, mutta isompia pää-alaspäin-kiveä-vasten - kokemuksia ei tullut.

Juho Vaarala Kavlefossenin lopussa

Kavlefossenin jälkeen joki rauhoittuu pieneksi I-II -luokan koskeksi, jota jatkuu ehkä 1,5 kilometrin verran. Tämän jälkeen seuraa noin 1,5 kilometrin suvanto, jossa kristallinkirkas vesi virtaa vauhdilla eteenpäin.

Suvannon päättää pieni koski, jonka jälkeen joki katoaa horisonttilinjan taakse Sagfosseniin. Sagfossen on vesitilanteesta riippuen ehkä IV - IV+ (ISOLLA vedellä jopa V) - luokan koski, joka kannattaa ilman muuta käydä skouttaamassa. Jos vertauksia esimerkiksi Suomen greideihin haluaa tehdä, on Kavlefossen ehkä Kuusamon Aallokkokosken tasoa, kun taas Sagfossen on luokkaa tai isolla vedellä kahta jämäkämpi. Koskessa on joitakin pahoja undercutteja ja myös jonkinlainen siivilä tai oikeastaan pinnipaikka, joista esteistä osa on päävirrassa. Tällä reissulla vettä oli paljon ja Sagfossen oli melko haastava. Linjat koskessa eivät sinällään ole kovin hankalia, mutta vesi on paineista ja undercutit ja muutamat hontot luovat melontaan kuumottavaa tunnelmaa. Pienemmällä vedellä Sagfossen on ilmeisesti huomattavasti helpompi ja aikaa liikkeisiin on paljon enemmän.

Sagfossen alkaa jyrkästi oikealle kääntyvällä mutkalla, jonka takana on keskellä päävirtaa iso kivi. Tämän jälkeen joki tippuu alaspäin könkäänä, jonka oikeassa laidassa on potentiaalinen pinnipaikka. Aallot ovat suuria ja vesi hyökyävää. Könkään jälkeen joki rauhoittuu hetkeksi ja myös rantautuminen on mahdollista. Seuraavaksi koski kääntyy 90 astetta vasemmalle. Linja on tässä kohtaa erittäin esteinen ja kivinen ja pienen könkään jälkeen päävirta painaa melojaa kohti kahta suurta kiveä, joissa molemmissa on ikävän näköinen undercut. Alaosa on ehkä yläosaa helpompi mutta myös potentiaalisesti vaarallisempi. Itse jätin yläosan väliin mutta meloin alaosan. Linja oli ennakoidun hankala, mutta onnistuin välttämään undercutit kuitenkin melko helposti.

Vasemman mutkan jälkeen Sagfossen jatkuu noin 1-1,5 kilometrin verran hauskana ja jatkuvana III-luokan koskena, jossa on runsaasti hienoja pikku booffipaikkoja ja muuta mukavaa. Koski päättyy maantiesillan luo, jossa on myös hyvä leiripaikka. Kokonaisuudessaan tässä Signaldalenin "peruspätkässä" on selvää pohjoisen helpomman klassikon ainesta, joka sopii monenlaisille melojille. Suosittelen.

Sagfossenin ensimmäinen köngäs pienemmällä vedellä. Kuva ei tee oikeutta koskelle.
Teemu Väliahdet ja Juho könkäässä
Mikael Lantto Sagfossenin alaosassa. Undercutit ovat kivissä vasemmalla rannalla.
Teemu Sagfossenissa
Sagfossenin väliallas

 Leiripaikka take-outin kohdalla on komea.

Seuraavaksi: Tamokelva

4 kommenttia:

  1. Tuossa viimeisessä kuvassa (leiripaikka) näkyy puolittain myös yksi Skandinavian parhaista offarilaskuista. Korkeimmalta huipulta hieman oikealle, sen pienen välihuipun kohdalta, lähtee reilun kilometrin korkuinen lasku. Alkuosalla jyrkkyys lienee reilut 50 astetta, mutta parisataa metriä alempana jossain 40-45 tienoilla. Ensimmäiset 200-300 vertikaalia lasku kulkee jyrkkää kallioseinämää hipoen, mutta levenee ja loivenee tasaisesti. Itse laskin sen noin tonnin korkeudelta alas - aikamoinen elämys.

    T. Hannu V.

    VastaaPoista
  2. Nämä maisemat taitaa muutenkin olla laskijoille paljon tutumpia kuin koskimelojille...Sutisen Petri ja Tuomas ja Juice muutaman muun kanssa vähän myöhemmin on meloneet tuolla monta jokea mutta tosi monta on myös melomatta tai ainakaan ei ole tiedossa, että kukaan ois melonu. Kyllä tuolla ihan yhtä hienoa on kuin Etelä-Norjassa myös melonnan näkökulmasta. Tosin aika jämäkkää siellä on.

    VastaaPoista
  3. Ja onhan siellä toki muutkin (myös suomalaiset) melojat käyneet, mutta nykyisin vähemmän. Joka tapauksessa esimerkiksi Rovaniemeltä on matkaa tuonne vain kolmasosa Sjoaan verrattuna ja joet tosiaan tosi hienoja.

    VastaaPoista
  4. Hyvä meininki! Anna tulla lisää tarinaa!

    VastaaPoista