Paraselvan triplaroppi; "Renfossen"
Paraselva on Mikun otsikkoa (http://freestylemelonta.blogspot.com/2010/07/pohjois-norja-parasjoki-hike-and-huck.html) mukaillen todellinen hike-and-jotain -paikka. Omalla kohdallani tämä tarkoitti kävelyä ja valokuvausta upeissa maisemissa.
Paraselva on yksi Signaldalselvan ylähaaroista ja vettä melontaan riittää vain sulamisaikaan. "Melonta" on syytä kirjoittaa lainausmerkkeihin siinä mielessä, että joki on suurelta osin erittäin vaikea tai laskukelvoton. Monet dropit ovat karkeasti luokkaa 5+ - 6 ja vielä useammat täysin laskukelvottomia. Täysin laskukelvoton joki ei ole; sen viimeisellä viidellä kilometrillä on muutama vaikea mutta hieno laskettava droppi ja jonkin verran laskukelpoista koskea. Vähän väliä laskun keskeyttävät koko joen peittävät siivilät tai seinät, johon putoukset syöksyvät. Täällä kannattaa katsoa tarkkaan, mitä tekee.
Paraselva on esteinen
Paraselvan "melontakelpoinen" osuus alkaa noin 3-5 kilometriä ennen siltaa, jolla tie ylittää joen ja jonka jälkeen virta muodostaa yhdessä toisen laskujoen kanssa Signaldalselvan. Viimeinen kaksi kilometriä on Tuomaksen ja Juhon (Vaaralat) arvion mukaan ehkä noin II-luokan koskea. Sen yläpuolella joen luonne onkin sitten ihan toisenlainen.
Mahdollisen laskuosuuden aloittaa tripladroppi, jonka ylin putous näytti joka suhteessa liian vaikelta (tämänkin dropin yläpuolella näytti kauempaa katsottuna olevan potentiaalisia jyräytyksiä, mutta viitseliäisyys ei riittänyt skouttailuun). Matkaa dropille on tien pään parkkipaikalta mönkijäuraa pitkin rapeat kolme kilometriä. Nousua matkalla tulee noin parisataa metriä. Vasemmalla ylävirtaan mentäessä kohoaa mahtava Paras tai norjalaisittain Barras, joka tunturi on Taiskan Haltin häät-kappaleen pahamaineinen velho. Muut laulun sankarithan ovat ruotsinmaan tumma Peltsa ja Suomen Saana, joka oli Peltsan morsian. Barraksen taikomien jäiden alle jäädessään nämä jättiläiset muodostivat nykyiset suurtunturit.
Jokea katsellessa Barraksen voi helposti kuvitella olleen kiukkuinen velho, paikallinen Saruman. Laskukelvottomat osuudet ovat todella laskukelvottomia: monet putouksista ovat erittäin kivisiä ja siivilöitä on siellä täällä.
Runollisesta asemasta ja vaikeista koskista huolimatta tai juuri sen vuoksi Miku (Mikael Lantto) päätti laskea yläosan tripladropista kaksi alempaa osaa. Ensimmäinen kahdesta oli hienon näköinen puhdas putous, jonka taakse jäi selvä huone. Me muut jätimme dropin melomatta siitä syystä, että altaasta oli vaikea tai mahdoton päästä pois melomatta viimeistä droppia, joka tippuu suoraan ikävän näköiselle kivipöydälle. Miku laski molemmat dropit onnistuneesti. Kivipöydälle kajakki tuli juuri aiotussa noin 45 asteen kulmassa, jolloin pöytä ei pysäyttänyt menoa mutta laskijankin selkä säilyi yhtenä kappaleena. Hurja jyräytys.
Tuomas "Hulk" Vaarala punnertaa kajakkia selkään
Miku ja Teemu Väliahdet lähdössä matkaan
Juice punnertaa
Renfossen näkyy noin kolmen kilometrin kävelyn jälkeen
Ylimmäinen droppi
Keskimmäinen droppi
Keskimmäisen dropin allas
Alimmainen droppi, joka tippuu pöydälle
Juice ja Teemu suunnittelevat
Miku keskidropissa, Juice safetyna
Miku alimman dropin niskalla
Kohta osuu
Jackson otti itseensä pikku lommon verran
Mikun laskema droppi sai nimekseen Renfossen kolmen poron mukaan, jotka kelluivat akanvirrassa ykkös- ja kakkosputouksien välillä. Porot olivat paenneet mahdollisesti ahmaa tai yrittäneet muutoin ylittää jokea ylävirrassa väärässä paikassa.
Kuolleet porot lahjoittivat nimensä dropille
Renfossenin alapuolella oli myös puhdas putous, mutta sen lähestyminen oli Paraselvalle tyypilliseen tapaan hyvin vaikea. Droppi jäi toistaiseksi odottamaan ensilaskuaan.
Parin päivän takaisen skouttauksen satona joelta löytyi kaksi muutakin mahdollista jyräytystä, joista keskimmäinen nimettiin yläpuolella parveilevien kotkien mukaan Örnfosseniksi ja alimmainen pystysuuntaisen ja möyhyävän honton mukaan Kieputtimeksi. Mikun aikeissa oli lähtiessä laskea sekä Örnfossen että Kieputin. Örnfossenin Tornion hurja laskikin, mutta Kieputin jäi odottamaan kieputettavia toiseen kertaan. Kieputtimen alun oli muodosti vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle kääntyvä ränni, jossa vesi kaarsi sileää kalliota vasten kuin Jukuparkin Villijoessa, joskin vähän suuremmalla volyymilla. Rännin jälkeen joki ahtautui itse kieputtimeen eli villin näköiseen honttoon, joka näytti pyörittävän vettä vähän joka suuntaan ahtaassa slotissa.
Örnfossen on kaksiosainen putous, jonka lähestyminen on vaikea. Yläpuolella on lähes laskukelvotonta kivistä koskea. Kajakin saa kuitenkin vesille noin viisi metriä ennen ensimmäistä droppia, joka on kanjoniin ahtautuva, ahdas ja paineinen köngäs. Keskellä niskaa on kivi, joka jakaa joen kahteen ehkä metrin levyiseen linjaan. Tämän jälkeen joki putoaa vapaasti kymmenisen metriä. Mikun lasku meni hienosti ja hymy oli herkässä.
Niskalla
Miku droppaa Örnfossenia.
Kyllä naurattaa
Örnfossenin jälkeen Mikunkin paukut olivat vähissä ja minulla ja Teemullahan ei kajakkeja ollutkaan mukana; keskityimme kuvaamiseen ja turvamiestouhuihin. Sen sijaan Tuomas ja Juice päättivät laskea Örnfossenin alapuolisen osuuden Kieputtimelle ja siitä eteenpäin take-outiin, jollaisena palveli Parasjoen yli menevä siltä. Välikosket olivat olleet vaikeita ja esteisiä ja välillä oli myös pari portagea; nähtävästi pätkää ei ilman noita suuria droppeja kannata kantaa melomaan - tietysti kaikki on suhteellista ja Parasjoki on kyllä mahtava vaikka vain maisemakohteena.
Harmistunut koskimeloja etsii melottavaa, takana Barras
Tähän päättyy lyhyen Norjan reissun blogikuvailu; seuraavaksi palaan arkeen. Tarjolla on kuvausta muun muassa Trollilta ja Kelokurkkiolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti