Pohjoista melontaa: Rovvajohkka

Rovvajohkkan melkein kliini putous

Kesän ensimmäinen lyhyt Norjan reissu on reissattu ja melottu. Viiteen päivään mahtui kohtuullisesti melontaa mutta myös uusien jokien tutkimista, kuvaamista ja turvamiehenä toimimista. Reissu suuntautui Pohjois-Norjaan Skibottenin alueelle ja edelleen Signaldaleniin ja Tamokdaleniin. Tuomas, Juice, Miku ja Teemu jatkoivat matkaa vielä eteenpäin ja kuvia ja videoita etelämmästä on luvassa epäilemättä myöhemmin. Myös reissun alkuosalta on hienoa videomateriaalia, joka saapuu elokuvateattereihin near you, kunhan kameramiehet palaavat koto-Suomeen. Saattaa olla, että saan jotain näytteitä videoista editoitua jo aiemmin.

Puran reissun satoa omalta osaltani tänne joki kerrallaan; ensimmäisenä on vuorossa Rovvajohkka, jossa Miku (Mikael Lantto) laski ensilaskun melkoiseen monsteriluiskaan. Pari kuvaa on tarjolla myös Skibotnelvalta, jota valitettavasti emme päässeet melomaan.

Melonnasta ei puhuta mitään

Rovvajohkka virtaa tunturiylängöltä Skibotnelvaan noin parikymmentä kilometriä Kilpisjärven pohjoispuolella. Ensimmäinen valtatien alittava joki etelästä tullessa on Didnujohkka ja toinen Rovvajohkka. Alitettuaan tien Rovvajohkka putoaa Skibotnelvan kanjoniin jättimäisenä putouksena, jonka alapuolelle pääsee helposti polkua pitkin vaikka kuvia ottamaan. Joen kohdalla on tiessä iso levike. Tästä alkaa myös Skibotnelvan kanjonin laskupätkä, jossa tällä kertaa oli valitettavasti liian vähän vettä. Muutoin kanjonissa on selvää klassikon ainesta. Maisemat ovat mahtavat ja joki putoaa drop-pool - tyylisenä creekkinä tasaisesti alaspäin. Laskupätkä on noin 6 kilometrin mittainen. Heti kanjonin alussa on koko pätkän kruksi, jossa ahdas köngäs johtaa veden tunneliin kivien alle. Voi olla, että alta mahtuisi melomaan, mutta tätä ei maalta näe. Kohta on helppoa ohittaa kantamalla. Muuten kanjoni vaikuttaa niin mahtavalta, että pohjoiseen kannattaa ajaa vaikka vain tätä melomaan, vaikkei alueella muuta olisikaan.

Könkään alla on hontto ja ahdas allas, mutta vasemmassa laidassa on laskulinja.

Joki virtaa kivien alla.

Könkäiden välissä on helppoa koskea.

Rovvajohkka on ainakin paria luokkaa Skibotnelvaa hankalampi joki, eikä sitä tätä ennen ole melottu. Suurin osa joen jyrkemmästä osasta on selvää kuutosta tai täysin laskukelvotonta, ja myös muutamat laskettavat kohdat ovat vaikeaa ja vaarallista viitosta. Yleensä niiden alla on myös odottelemassa jonkinlainen mörkö ja akanvirrat ovat pieniä tai olemattomia.

Rovvajohkka kerää vetensä laajalta alueelta korkeilta tuntureilta ja sulamisaikaan - nyt - joessa riittää hyvinkin vettä. Didnujohkkaan ja Skibotnelvaan verrattuna vesitilanne oli hyvin erilainen - Didnujohkka oli lähes kuiva ja Skibotnelvan yläosa samoin. Skibotnelvassa on kauneuspato, joka pitää veden pitkään yläpuolen järvessä ja siksi joki vaatii toimiakseen aikamoisen tulvan. Vaikka Rovvajohkka pukkaa kanjoniin vettä, ei se silti välttämättä riitä melontaan alhaalla, jossa Skibotnelva tasaantuu leveäksi somerikoksi.

Skouttasimme Rovvajohkkaa kolmisen kilometriä ylävirtaan paikkaan, jossa joki muuttuu kivisomerikoksi ja tasoittuu. Siitä alaspäin joessa vuorottelevat suuret luiskat, putoukset ja ahtaat siiviläkanjonit. Miku laski lopulta alaosan pitkän luiskan, joka on tiestä noin 500 metrin päässä ylävirtaan. Toinen harkinnassa ollut kohde oli 10-15 - metrinen droppi, josta on kuva otsikon alla. Siinä kuitenkin kanjonin seinät tulivat alaosassa juuri ennen allasta niin lähelle toisiaan, että epäonnistumisen mahdollisuus olisi ollut liian suuri.

Mikun laskema slide oli ehkä 100 metriä pitkä, erittäin kapea ja alaosassa jyrkästi vasemmalle kääntyvä. Lasku meni hienosti pientä kolistelua lukuunottamatta ja siitä on varmasti tulossa vaikuttavaa GoPro-videopätkää.

Rovvajohkkaa voi suositella superjämäkkää hakevalle ja joki on niin hieno, että sitä kannattaa käydä ihailemassa vaikka ihan muuten vaan. Korkeuseroa tulee kolmen kilometrin matkalla varmaan se 300 metriä, joten maisemat ovat mahtavat.