Yllä: Kurttajoen Koivuköngäs
Alkukesän projektina on Vaaralan veljeksillä ollut pidemmän aikaa Posion Kurttajoen lasku, jota yritettiin taas tänä keväänä. Viime käymän jälkeen jokeen oli kuitenkin kaatunut niin paljon puutavaraa, että joen ensilasku antaa vieläkin odottaa itseään. Tuomas ja Juho ovat meloneet joen Koivukönkäälle asti, mutta Koivukönkään ja Alakönkään välinen pätkä on melomatta.
Kurttajoki on pieni joki, joka laskee Korojokeen Korouoman pohjoispäässä. Joen jyrkin ja kiinnostavin osa on Koivukönkään ja Alakönkään välinen vajaan kilometrin mittainen pätkä, jossa joki laskee kanjonilaaksen seinää alaspäin kohtuullisen jyrkkänä. Koivuköngäs näyttää kiviseltä eikä ainakaan minua välittömästi houkuttele laskemaan. Alaköngäs puolestaan on kaksiosainen tekninen droppi, joka myös on erittäinen kivinen ja potentiaalisesti vaarallinen. Könkäiden väli on todella hienon näköistä jyrkkää jokea, jollaista ei Suomesta juuri löydy. Uomassa on vain todella paljon puita, joista osaa ei voi väistää. Isommalla vedellä joessa ei ole myöskään akanvirtoja ja rantautuminen voi olla haastavaa. Tällaisessa kunnossa jokea ei oikein voi meloa.
Alaköngäs eri näkökulmista:
Kotimatkalla käytiin ihailemassa Pirttikosken pohjapatoa, joka on varmasti Suomen karuin esimerkki hengenvaarallisesta vesistörakentamisesta. Padossa ei ole minkäänlaisia kieliä tms. kohtia, joista mahdollinen uimari tai meloja / veneilijä pääsisi honttoa pakoon. Takaisinveto on helposti 20 metriä pitkä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti