Järjestimme seuran ensimmäisen viisipäiväisen koskimelontaklinikan Rovaniemen seudulla ja Tornionjoella kesäkuun puolivälissä. Klinikointiin osallistui kaksitoista melojaa ja ohjaajia pyöri koskilla parhaimmillaan viisi. Seuran turvallisuusmääritelmien mukaan "vaativissa" koskioloissa yhtä ohjaajaa kohden voi olla enintään kolme ohjattavaa, mikä on osoittautunut hyväksi suhteeksi etenkin silloin, jos uinteja on odotettavissa paljon. Varsinkin Kukkolankosken tyyppisissä pitkissä ja isovetisissä koskissa reskuttamiseen tarvitaan mieluiten kaksi melojaa jo pelkästään ajankäytöllisistä syistä.
Klinikan kolme ensimmäistä päivää melottiin Rovaniemen Raudanjoella ja Ounasjoen Marraskoskella. Raudanjoella harjoiteltiin hieman edistyneempiä perustekniikoita akanvirtojen ottamisesta lossaukseen ja Marraskoskella surffattiin pienissä peliaalloissa. Perjantai pyhitettiin uimiseen ja köydenheittoon Vaattunkikönkäällä. Rovaniemen kosket soveltuvat loistavasti koskimelonnan perusharjoitteluun, joskaan haastavampaa koskea alueelta ei tahdo löytyä. Vikakönkäällä on varsinkin pohjanmuutostöiden jälkeen tosin mahdollisuus etsiä haastavampia linjoja ja harjoitella turvallisissa oloissa vaikeamman kosken laskua.
Lauantaina siirryimme Tornionjoelle etsimään isompaa vettä ja vähän haastavampia virranrajoja. Tarkoitus oli meloa Ylitornion Vuennonkoskelta Tornion puolelle Matkakoskelle ja harjoitella matkalla vähän kaikenlaista eteen tulevien tilanteiden mukaan.
Vesi oli laskenut rajajoella lähes syyslukemiin (Matkakoskella noin 400 m3), ja esimerkiksi Vuennonkoskella ei ollut tavallista isomman veden tuntua. Matkakoskella on onneksi kaikilla vedenkorkeuksilla mukavasti hyökyilevää aallokkoa, joten päivä oli lopulta oikein onnistunut.
Jos ei honttoja päästy Vuennolla lauantaina kiertämään, oli melonnassa haastetta toisesta ja vähän harvinaisemmasta syystä. Rajajoella oli nimittäin meneillään jo muutaman päivän jatkunut mäkäröiden massapariutuminen ja -parveilu. Sekä Vuennonkoskella että Matkakoskella mäkäriä oli varmasti miljoonia. Meloessa tuntui kuin otuksia olisi suihkutettu naamalle painepesurilla. Parvet näkyivät koskien päällä ruskeina patjoina, joiden läpi melominen onnistui parhaiten silmät ja suut kiinni. Parveilu on jokakeväinen ilmiö, mutta tässä laajuudessa ei kukaan sitä muistanut nähneensä. Pariutuminen loppui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kuin seinään, eikä mäkäriä enää Kukkolassa seuraavana päivänä nähty. Erikoinen luonnonilmiö.
Iloinen koskimeloja odottaa koskeen pääsyä
Olli patsastelee ötökkäparvessa
Tuomas peliaallossa, joka oli hyvässä kunnossa
Koskihirmut melovat mäkäräparven läpi
Risto vauhdissa
Tiina ja mela vedessä
Simo Matkakoskessa
Pauliinan tyylinäyte
Sunnuntaina jatkui koko viikon kestänyt teema: hienoja suorituksia, itsensä ylittämistä ja reskutustreeniä. Päivä keskeytyi muutaman laskun jälkeen ikävään sairastumiseen, mutta oli muutoin onnistunut.
Klinikasta kokonaisuutena jäi hyvä maku. Useamman päivän yhtämittainen melonta kehittää taitoja ja varsinkin tuntumaa hienosti. Ohjattu toiminta koetaan turvalliseksi ja se mahdollistaa myös henkisen puolen kehittämisen kontrolloidusti. Tärkeää on nousujohteinen ohjelma, jossa edetään paitsi uusiin teemoihin myös loppua kohden hieman haastavampiin vesiin, jolloin liikutaan sopivasti monen osallistujan epämukavuusalueella ja kehittymistä tapahtuu.
Klinikasta tehtäneen Rovaniemen Melojille perinne, joskin tulevaisuudessa se mahdollisesti toteutetaan hieman lyhyempänä, ehkä kolmipäiväisenä. Kiitokset oppaille ja osallistujille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti