Pahakurkkiolla on isoa vettä
Kalixjoen Pahakurkkio on rovaniemeläisille melkein kotikoski. Matkaa Pahikselle Rovaniemeltä tulee alle 250 kilometriä ja toisinaan melomassa käydään myös päivämutkin. Koski on siis Kalixjoessa, Pajalan kunnassa lähellä Saittarovan kylää. Alue on Meänmaan sydäntä ja suuri osa asukkaista puhuu hyvää suomea tai tarkemmin meänkieltä.
Melottavaa koskella on sen verran paljon, että siellä viihtyy helposti kolmekin päivää. Syyskylmillä on usein mukavaa vuokrata joku alueen kolmesta vuokramökistä, joissa kaikissa on myös rantasauna. Yksi mökeistä on Saarikoskella, Kalixjoen rannassa noin kilometrin verran Pahakurkkion ykköskönkäältä ylävirtaan. Muut mökit ovat Käyräjärven rannassa muutaman kilometrin päässä joelta. Mökkejä voi tiedustella läheisestä Saittarovasta Saittabodenin kaupasta, jossa myös puhutaan suomea.
Syyssesongin ensimmäinen Pahakurkkion reissu ajoittui elokuun viimeiselle viikonlopulle. Jokirannan mökki oli varattuna, joten vuokrasimme Käyräjärven Bevakarstuganin. Hinta on noin 40 eur / yö, minkä näillä keleillä kyllä maksaa mielellään. Viikonlopun lämpötilat pysyttelivät kolmen ja seitsemän asteen välillä ja vesikin alkoi olla jo melko raikasta, joten sauna lämpesi varsin ahkeraan. Melomassa allekirjoittaneen lisäksi olivat Rovaniemeltä Juho Vaarala, Kristiina Anttila, Henri Wallen ja Pasi Korkalo sekä Keminmaan ja Oulun vahvistukset Sami Pyhäjärvi ja Petteri Heino.
Bevakarstugan Käyräjärvellä
Käyräjärvi on kirkasvetinen pieni lampi
Sami meni saunaan
Vesitilanne Kalixjoessa oli lähes optimaalinen. Muutama viikko aikaisemmin vettä oli poikkeuksellisen paljon ja kuuluisa Åretsvågen -peliaalto toimi. Nyt vesi oli laskenut niin, että ykköskönkään toisen laidan peliaalto (kosken oikeassa laidassa) toimi hyvin ja Åretsvågenin kohdalle matalammalla vedellä tuleva honttokin oli vielä hyvä, ei siis liian matala. Oikean laidan aalto on nopea ja jyrkkä ja tekijämies läväyttää siinä varmasti kaikki härvelit ja isosti. Vähemmälläkin taidolla aallossa voi blunttailla ja tehdä voltteja jne., kunhan refleksit ovat kohdallaan. Kolmoskönkäässä eli S-mutkassa oli tällä vedellä (=melko normaali kesävesi) holtiton honttoaalto ja myös Newbieaalto sen alapuolella toimi ihan hyvin.
Juice surffaa hontosta isoon aaltoon päin
Krisse pyörii aallossa
Juho kolmoskönkään eli S-mutkan hontossa
Pahakurkkio on oikeastaan seitsemän köngäsmäisen kosken sarja, jolle tulee pituutta kaikkiaan 3-4 kilometriä. Könkäistä kolme ensimmäistä ovat helpompia, ehkä luokkaa III. Käymättömän kannattaa tsekata myös nämä kuitenkin etukäteen, sillä varsinkin kakkosessa ja kolmosessa on myös kierrettäviä honttoja ja matalia kivikoita. Pääväylä on isoaaltoista koskea, jota on mukava laskeskella.
Melonnan voi halutessaan lopettaa kolmoskönkään eli S-mutkan jälkeen suvantoon. Suvannolta on joen lähellä koko matkan kulkevalle tielle matkaa vain noin 400-500 metriä.
Alempana ei ole juuri pelipaikkoja, mutta alaosa on muuten ehdottomasti laskemisen arvoinen. Isommalla vedellä kosket paisuvat jättimäisiksi ja hontot talon kokoisiksi. Kesävedelläkin vauhtia riittää ja ison veden tuntua saa mukavasti.
Suvannon jälkeen kohisevan neloskönkään voi laskea joen keskeltä olevan saaren kummalta puolelta tahansa. Saaren vasen puoli on matala ja kivinen mutta melottavissa. Oikealla puolella on leveä ja vaarallinen hontto, mutta sen voi ohittaa melomalla aivan saaren kylkeä viistäen.
Neloskönkäältä matkaa koko Pahiksen vaikeimpaan koskeen eli viitoskönkääseen on ehkä 200-300 metriä. Tällaisella matalahkolla vedellä viitosen voi sniikata oikealta. Nelosen jälkeen on silloin lossattava heti oikeaan rantaan, josta rosvoreittiä pääsee skouttailemaan.
Isommalla vedellä vesi virtaa niin nopeasti, että joen oikeaan laitaan ei oikein pääse, jolloin kannattaa rantautua skouttamaan vasemmalle viitoskönkään yläpuolelle. Isommalla vedellä viitosköngäs on nimensä mukaisesti vempulaa eli V-luokan ISOvetistä koskea, jonka vesi on paineista ja jonka päävirrassa on erittäin synkän näköinen hontto. Matalammalla vedellä paineisuus vähenee, mutta silti keskilinja on pyörteinen ja hyvin vaikea.
Matalammalla vedellä viitoskönkään voi sniikata oikeasta laidasta.
Päävirran hasardit eivät näy kuvassa.
Krisse viitoskönkään honton kohdalla
Henri ihailee kaukaisuudesta viitosen honttoa
Viitoskönkään jälkeen joki laskee alaspäin mukavana aallokkona, kunnes katoaa horisontin taakse kuutoskönkääseen. Kuutonen ja seiska ovat käytännössä yhtä ja samaa suurta koskea. Vaikeus on luokkaa IV ja ennakkotarkistus on lähes pakollinen. Molemmat könkäät voi skoutata joen vasemmalta rannalta kallion päältä.
Kuutonen on matala ja nopea luiska, jossa vettä on ensin ehkä kymmenen senttiä ja sitten luiskan alla päälle kaatuu 2-3 ehkä parimetristä diagonaalia. Mahdollisten eskimoiden tekoon on aikaa (matkaa) noin satakunta metriä, jonka jälkeen joki putoaa koko virran levyisenä seiskakönkäänä 1,5 - 2 metriä alaspäin. Kuutosen luiskassa on keskellä selvä leveä kieli ja seiskassakin yleensä kaksi tai kolme kieltä, joista könkään hontot voi ohittaa.
Koko porukan lasku oli oikein tapahtumarikas: laskin itse ensin alas ottamaan kuvia ja täräytin suurpiirteisesti kuutoseen ehkä viisi metriä sivussa linjalta. Selvisin tilanteesta tukia ottamalla, vaikka mela raapikin pohjaa pitkän matkaa. Juice laski kuutosen oikeasta laidasta ja tutki tullessaan myös pohjakiviä. Muu porukka laski sitten jonossa, joka levisi palloksi tahattomien surffien ja eskimoiden myötä. Uimarina koskesta tuli kuitenkin lopulta vain yksi meloja, kun booffi uimalla-pois-honton yli ei irronnut. Hieno lasku ja hienoja kokemuksia!
Juice etsii nousulohia
Ei näkynyt
Tästä se lähtee
Koskimelojan tulee hallita vaihtelevia melonta-asentoja
Henri peittää melalla silmät ettei näkisi edessä olevia kauheuksia
Krisse ja Sami loppupössyssä
Koskimelonnan ihanuutta
Mielessä jo bootie beer
Kokeilin reissulla myös Nikon D90:n videokuvausominaisuuksia. Valitettavasti illalla kuvaillessa valoa ei enää oikein ollut, eikä ominaisuuksia päässyt testaamaan hyvissä oloissa. Alustavana konkluusiona voi sanoa kuitenkin sen, että kuvausaikaisen automaattitarkennuksen puute ja 24 fps -frame rate rajoittavat kameran käyttömahdollisuuksia melko paljon. Esimerkiksi pelimelontaa sillä voi silti ihan hyvin kuvailla ja kyllä se hätätapauksessa muutenkin käy videokamerasta, kunhan on tarkennuksen kanssa tarkkana. Itselleni video-ominaisuuksilla ei ole kovin suurta merkitystä, sillä ostin kameran nimenomaan stillkameraksi.
Testin tuloksia: http://vimeo.com/14554975
Tuomaksen aikaisempi video Åretsvågenilta, joka vaatii siis paljon enemmän vettä: http://vimeo.com/14007374
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti