Yllä: Sami Paltvalsenissa. Kuva Tuomas Vaarala.
Creeking Deltan jälkeen Piteåjoki levenee järveksi, jonka rannalla leirintäalue on. Kesällä pidimme leiriä eteläpuolella, jossa kiuaskivetkin ovat valmiina.
Järven jälkeen joki jatkuu isoaaltoisella koskella, jossa Paltvalsen-peliaalto on. Koski on luokkaa III / IV mutta ei sisällä mitään erityisen vaarallista. Keskelle on vältettävä hontto, mutta se on helppo ohittaa. Oikean laidan aallot ovat voimakkaasti kaatuvia, mutta niissä ei tapahdu yleensä mitään kärrynpyöriä pahempaa. Koski on haluttaessa helppo sniikata oikeasta laidasta.
Ola Paltvalsenin koskessa
Itse Paltvalsen on hyvä peliaalto aaltohonttojonon lopussa. Tällä heinäkuun puolivälin reissulla vettä oli vähänlaisesti ja aalto ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta melottavissa kuitenkin. Aivan pienellä ja myös isolla vedellä aalto katoaa kokonaan. Paltvalsenilla pidettiin Euroopan cupin freestylekisat pari vuotta sitten.
Krisse ja takaperin voltti Paltvalsenissa
Eki surffaa
Liikennettä Paltvalsenilla
Melonnan iloa: Sami ja Niko
Paltvalsenin jälkeen tulee jälleen pieni järvi, jonka jälkeen on vuorossa Ön. Önin muodostavat Newbievalsen ("Aloittelija-aalto"), joka on oikeastaan pieni pelihontto ja sitten lyhyt isovetinen III-luokan koski. Tässä joki jälleen haarautuu ja tällä kertaa kolmeen osaan. Tällä kertaa meloimme alapätkän kahteen otteeseen, ensin perjantaina rautatiesillalle ja sitten sunnuntaina maantiesillalle saakka. Molemmilla kerroilla meloimme oikeaa reittiä, joka on helppo mutta mukava. Keskimmäinen haara on hieman vaikeampi ja se myös alkaa kiinnostavasti: koko joki putoaa noin 2-2,5 metrin Elomsfalletissa, jonka alla on iso hontto. Vasemmalla reitillä on oikeastaan vain yksi kiinnostava koski. Sekä keskiosa että oikea laita ovat joka tapauksessa Önin ja Elomsfalletin jälkeen yläosan Creeking Deltan tapaista mutta helpompaa melottavaa. Varsinkin oikeassa laidassa linjat ovat erittäin selvät ja isompia vaaroja ei ole lukuunottamatta yhtä siivilää ja oikean laidan suuria honttoja vähän alempana. Melonta on parin kilometrin verran jonkinlaista III-luokan creekkiä ja sitten alkavat Mellersta Trollforsanan isoaaltoiset kosket. Ensimmäinen mahdollinen lopetuspaikka on ensimmäisen ison kosken jälkeinen rautatiesilta ja toinen kymmenisen kilometriä alempana sijaitseva maantiesilta. Siltojen välissä on muun muassa liki 4 kilometriä pitkä III / IV -luokan Hundforsen.
Önin jälkeinen oikea laita (nimeltään Björnidet) on siis helppo meloa ja hyvin se meni kaikilla tälläkin kertaa. Mukana perjantaina oli Trollin ensikertalaisena Risto, jolla laskut menivät oikein mukavasti. Lauantaina joukkoon liittyivät vielä Suvi ja Simo. Tapahtumia lauantaina riittikin sitten jonkin verran, Risto otti Björnidetin alussa parikin uintia ja Suvi ui ikävän näköisen siivilän läpi alempana paikassa, joka näyttää helposti todella vaarattomalta. Isommilta kolhuilta onneksi vältyttiin. Lauantaina meloimme vielä Samin, Jannen, Juhon, Runnakon Tuomaksen, Ekin, Olan ja Suvin kanssa alapätkän maantiesillan lähelle asti.
Olennainen osa Trollin reissua on tietenkin leirielämä. Telttasauna lämpesi tavalliseen tapaan ja myös nuotiolla melottiin aivan järjettömistä hontoista ja ties mistä iltamyöhään. Näitä kuvia katsellessa on hyvä suunnitella tulevan kesän reissuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti